Atlantic Världsmästarur, AS cal. 1188

Teräskuorinen Atlanticin maailmanmestarikello viime vuosisadan puolestavälistä saapui toimimattomana huoltoon. Jo ulkopuolelta näkee, että kellon kunto on kaukana priimasta, mutta täydellisestähän olisi paha lähteä parantamaan, joten lähdetään tutkimaan tarkemmin.

Takakannen alta löytyy manuaalivetoinen A. Schildin valmistama kaliberi 1188. 17 kivilaakeria, sveitsiläinen ankkurikäynti, iskusuojalaitteet, tasospiraali ja suora keskisekuntirakenne. Ei mitään ihmeellistä, mutta peruslaadukasta ja kestävää. Syy kellon toimimattomuuteen paljastuu jo tässä vaiheessa, tarkkasilmäisimmät lukijat saattavat pikku puutteen koneistossa jo havaitakin.

Kone pois kuorista, ja taulua ja osoitinsettiä ihmettelemään. Vahva patina, mutta kaikki on suurinpiirtein paikallaan. Osoitinsetti on yhdistelmä ainakin kahdesta eri setistä, palaan tähänkin asiaan kasausvaiheessa.

Kuoren sisään on selvästikin päässyt likaa ja kosteutta.

Taulunpuolta, ja lisää törkyä. Näyttää hurjalta, mutta mikään ei ole päässyt onneksi ruostumaan. Keskiratasta ei ole kivilaakeroitu, joten "täyteen" 17 kivilaakerilukuun päästäkseen valmistaja on lisännyt vastakivilaakerit pohja- ja käyntirattaalle. Kaunis ajatus, mutta nämä on toteutettu suorilla reikä- ja vastakivillä, mikä on öljyjen paikallaan pysymisen kannalta arveluttava ratkaisu.

Koneisto ympäri, ja liipotin siltoineen pois. Täältä löytyy kellon suurin ja hämmentävin vika; Spiraalijousen ulko- ja sisäpään kiinnitykset ovat paikallaan, mutta itse jousi tältä väliltä puuttuu tyystin. En oikein keksi tälle muuta selitystä kuin inhimillinen tekijä, eli joku on sen joskus taitellut irti, syytä voi vain arvailla. Kello ei ilman tätä jousta toimi, ja jousi on myös käytännössä aina liipotinkohtainen, eli koko komplee menee vaihtoon. Korvaava löytyy tähän melko yleiseen koneistoon onneksi vaivatta, erikoisemman kellon kanssa oltaisiin tässä vaiheessa tosissaan pulassa.

Loput huollosta meneekin rutiinilla, eli koneisto osiin, pesuun, tarkastukset ja sen kun kasaamaan. Taulunpuolen osat putsaantuvat hienosti, eikä osia tarvitse vetoakselia lukuunottamatta alkaa uusimaan.

Koneisto valmiina puhtaissa kuorissa. Koneiston päällä näkyvät peltilipareet ovat osa koneistonkiinnitysrengasta. Rengas puristuu koneiston ympärille, ja nuo lipareet taas painavat sen tiukasti kuorta vasten, kun takapohja kierretään paikoilleen. Ei yhtä elegantti ratkaisu kuin ruuvikiinnitys, mutta erittäin toimiva, ja poistaa katkenneiden koneistoruuvien mahdollisuuden, mikä on erittäin yleinen vaiva rannekelloissa.

Uusien sopivien osoittimien löytäminen vanhoihin kelloihin on aina tuurin kauppaa, mutta nyt löydän varastoista kahteen muuhun paremmin sopivan minuuttiosoittimen. Kevyt kiillotus sekä uudet nuppi ja lasike viimeistelevät ulkokuoren.