Eterna Royal Quartz Kontiki

Palataanpa ajassa vuoteen 1976. Yksi Opecin öljykriisi oli pikkuhiljaa takana, mutta seuraava häämötti jo horisontissa. Blue Oyster Cultin Agents of Fortune julkaistaan ja ko. lätty myy platinaa. Kotosuomessa Urho Kekkonen käy poikkeuslailla jatkettua kolmatta kauttaan. Allekirjoittanut ei synny vielä lähes pariinkymmeneen vuoteen.

Öljykriisin sijaan sveitsin kelloteollisuutta murjoo kvartsikriisi. Japanilaiset paristokellot kehittyvät koko ajan halvemmiksi, kestävämmiksi ja tarkemmiksi, ja konservatiivinen sveitsiläinen kelloala ei pysy oikein mukana. Audemars Piquet keksi omalla kohdallaan ongelmaan helpotusta jo vuonna '71 esitellyllä Royal Oak -mallilla, dramaattisesti muotoilulla, luksusmerkille poikkeuksellisesti teräskuorisella urheilukellolla.

Hyvää ideaa lähdetään toki soveltamaan monessa muussakin firmassa, esimerkiksi Eterna julkaisee 1976 selvästi merkille tyypillistä enemmän luksustuotteena markkinoidun Royal Quartz Kontikin. Royal Kontikista on tietoa saatavilla varsin vähän. Valmistus alkoi tosiaan '76, mutta kauanko se kesti ja montako yksilöä tehtiin ei ole tiedossa. Kello oli joka tapauksessa ikäisekseen edistynyt. Koneisto oli Royal Oakista poiketen uusinta uutta kvartsitekniikkaa, kuori oli vain 9mm paksu ja silti 100m vesitiivis, ja siinä oli AR-pinnoitettu safiirilasi.

Tämä projekti alkaa tällaisesta kokoonpanosta. Kumpikin kello kävelee jotenkuten, mutta osoittimien asetukset ovat mitä sattuu, ja kokonaan teräksisen yksilön päivyri on mykkä. Mukana on myös yksi varaosakoneisto, mikä onkin hyvä homma, sillä tämä ETA 940.111 ei ole osasaatavuuden puolesta kovinkaan ongelmaton

Lähdetään liikkeelle teräskellosta. 940 on laadukas ja kestävä koneisto, mutta kauniiksi en pysty sitä hyvällä tahdollakaan kehumaan. Irrottelen tässä vaiheessa sähköosat pois.

Taulun puolella koneisto näyttää hämmästyttävän paljon ETAn automaatilta. pikasiirtoratas on kadonnut johonkin, ja päivyrin siirtoratas näyttää oudolta.

Juu, jotain outo tälle on käynyt. siirtokärkeä käyttävä jousi pistää esiin kärjen alta, ja koko keksintö on mutkalla. Vaihtoon menee.

Varaosakoneistosta löytyy tarvittavat palikat.

Pikakelauksella loppukoneisto, ja samalla teräskultamallin koneisto, osiin ja pesuun.

Puhtaan koneiston kasaus alkaa rataskoneistosta. Ensimmäisenä vasemmalla roottori, joka magneetteineen on vähän hauska käsiteltävä. Mesiinkipinsetit ovat avuksi. Oikealla oleva kolmisorminen osa on vipu, joka pysäyttää rataskoneiston ja katkaisee virran kun nuppi vedetään ulos.

Silta päälle, ja tällä puolella onkin valmista.

Taulun puolen kasaus alkaa nuppikoneistosta. Osoitinasetusakseli ja kytkinrelli paikoilleen samalla vahtien, että edellä mainittu käynnin pysäytysvipu osuu koneiston toisella puolella kytkinrellin hahloon.

Etalle tyypillinen, paremman ilmaisun puuttuessa 'häkkyrämäinen' nuppikoneisto valmiina.

Loput taulun puolen rattaat paikoilleen, mukaanlukien toimiva päivyrin siirtoratas sekä pikasiirtoratas.

Päivyrikiekko, peitelevyt, tuntiputki. tarkistetaan, että uudet osat toimivat.

Taulu paikoilleen, pudotan koneiston kuoreen sähköosien asennusta varten.

Täällä valmista.

Asennan sähköosat ennen osoittimia, sillä haluan koneiston käyvän osoittimien asennusvaiheessa jotta voin tarkistaa sekuntiosoittimen kohdistuksen ympäri taulua. KO. kohdistus on näissä joka tapauksessa parhaimmillaankin vähän niin ja näin, sillä sekuntiosoitin pääsee joka tapauksessa heilumaan ratakoneiston hammasilman rajoissa.

Teräskellossa on vielä jäljellä jäänteet heijastuksenestopinnoitteesta. Itse en pidä näitä pinnoitteta suuressa arvossa, varsinkaan lasin ulkopuolella. Pidän kyseenalaisena sitä, että lähes naarmuuntumattoman safiirilasin päälle laitetaan puolestaan erittäin helposti naarmuuntuva pinnoite. Onneksi tämän saa poistettua esim. diamantiinitahnalla helposti.

Paljon parempi. Pinnoitteen alta paljastuu lähes virheetön lasi. Kuoriosat käyvät tässä vaiheessa pesussa.

Kello kuoriin, kansi päälle. Pidän tuosta valtavasta kuorenavauslipareesta, ei tarvitse arvailla mistä tämä aukeaa. Referenssinumero on ottanut hieman korroosiota. Alempi numero on Royal Quartzin sarjanumero, joka ei valitettavasti kerro minulle paljoakaan. Teräskello on B-sarjan kello 259, teräs-kultainen E-sarjan 420. Sarjojen suuruutta ja lukumäärää en valitettavasti tiedä.

Teen samat huoltotoimenpiteet myös teräs-kultaiselle. Tämä kello on tuoreempi yksilö uudemmalla piirillä ja nätimmällä kullatulla kelan suojalevyllä.

Rannekkeet paikoilleen, ja Duo on valmis. Teräs-kultaisessa on alkuperäinen 8-kulmainen nuppi, teräksisessä on Eternan oikeankokoinen, mutta väärän mallinen nuppi, ehkä asennettu huollossa joskus vuosia sitten.