Felca Airmaster

Merkkinä Felca ei ole nykyään sieltä kellojen tunnetuimmalta laidalta, mutta päätellen siitä kuinka usein 60-70 -lukulaisiin merkin tuotteisiin törmää, aikanaan merkillä on ollut Suomessakin jonkinlaista jalansijaa. Maahantuojasta en löytänyt tietoa, mutta on ihan mahdollista että Felcaa on tuonut maahan jokin yksittäinen liike. Kellona Felcat ovat mielestäni sieltä pienten merkkien paremmalta laidalta, koneistot ovat laadukkaita valmiskoneistoja ja löytyipä mallistosta aikanaan todella jykeviä sukeltajanmallejakin. Allekirjoittaneen kokoelmasta löytyy yksi Felsa -automaattikoneistolla varustettu 60-luvun Felca, jossa on suomenkielinen kaksoispäivyri, eli sen verran myyväksi tuotteeksi Felca on koettu, että tälläisenkin teetättäminen valmistajalla on maahantuojalla koettu kannattavaksi. Felcan rinnalle syntyi 1950-luvulla saman omistajan toinen merkki, Titoni. Titoni saavutti erityisesti Kiinassa hyvän markkina-aseman, ja myöhemmin Felca -merkistä luovuttiin kokonaan. Esimerkiksi jutun aiheena oleva Airmaster -malli jatkaa elämäänsä Titoni -merkin alla vielä nykyäänkin, lähinnä Kiinan markkinoilla. Modernia Titonia en ole koskaan 'livenä' nähnyt, mutta ainakin paperilla vaikuttavat ominaisuuksiltaan asiallisilta kelloilta.

Blogin aiheena on tosiaan tälläkertaa varsin elämää nähnyt Felca Airmaster, todennäköisesti 60-luvulta. Vetoakseli on katkennut ja nuppi kadonnut, ja kello on muutenkin kovasti perushuollon tarpeessa.

Koneistona on odotusten mukainen, laadukas, sveitsiläinen valmiskoneisto. Tässä tapauksessa ETA cal. 2409, tässä kellossa 21-kivisenä versiona. Kovin likaiselta näyttää, mutta ei muuten huolestuttavalta.

Etsiskelen jo heti tässä vaiheessa uuden vetoakselin katkenneen tilalle, sekä nupin.

Taulu ei ole virheetön, mutta ikäisekseen vähintäänkin siisti. Ja tyylikäs aikansa tuote. Pidän Felca -logon typografiasta ja nuoli-teemasta.

Taulun alla on kovin tutun oloista ETA-tekniikkaa. Päivyrikiekossa on harmillista likaa, jonka irrottaminen ilman painatuksen pilaamista tuskin onnistuu.

Kalenteri- ja osoitinkoneistoa osiin. Taulun puolella rataskoneistolla ainoastaan käyntirattaalla on vastakivi, siinä missä koneiston puolella sellaisia löytyy kolme. Sinänsä ymmärrettävää, eipä tässä pohjassa ole hirveästi tilaa/materiaalivahvuutta sellaisia rakennella.

Koneiston puolelta poistuu ensin liipottimen laakerointi, liipotin siltoineen, sekä rataskoneiston vastakivet. Tämän jälkeen ankkuri siltoineen irti.

Rataskoneistoa purkamaan. Rakenteessa on jo 60-luvulla ollut huomattavan paljon samaa, kuin nykyäänkin yleisessä käytössä olevassa 2824:ssä johdannaisineen.

Jousikotelon sillan alla, yllättäen, jousikotelo, sekä rataskoneiston ensimmäinen ratas, eli keskiratas. Vaikkei se keskellä olekaan. 

Joku vanhemman sukupolven seppä on kokenut tarpeelliseksi jättää viestin jousikotelon alle. En valitettavasti osaa tulkita näitä hieroglyfejä.

Jousi tulee kotelosta kahdessa osassa, eli vaihtoon menee.

Kuori osiin ja pesuun. Kelloon on joskus asennettu väärän mallinen, perinteinen akryylilasike. Lasisarjassa on suorat sisäreunat, eli tähän kuoreen kuuluu rengaslasike.

Koneisto puhtaana pesusta.

Kasaus alkaa liipottimen laakerien öljyämisellä ja asennuksella. Teen sen jo tässä vaiheessa jotta voin samalla tarkistaa liipottimen välykset ja spiraalin. Näitä on helpompi lähteä tarvittaessa korjaamaan tässä vaiheessa, kun muuta koneistoa ei ole vielä kasattu. Tämän jälkeen liipotin lähtee irti muun koneiston kasauksen ajaksi.

Liipotin tässä kellossa on tyylikäs painoruuveilla varustettu versio. En todellakaan mielellään lähde koskaan aukomaan painoruuveja näin pienestä, vanhasta kellosta, mutta on mukava, että mahdollisuus on olemassa, jos tasapainotusta on ihan pakko säätää. Ja painoruuviliipotin vain näyttää huomattavasti paremmalta kuin sileä nikkelikehä.

Taulun puolelle myö paikoilleen liipottimen laakerointi, sekä käyntirattaan vastakivi.

Uutta jousta asentamaan.

Uusi voimanlähde ehjänä paikoillaan.

Ennen rataskoneiston kasausta pitää sen sillan vastakiviasetelmat kiinnittää ja öljytä. Vastakivet löytyvät käynti-, pohja- ja keskirattaalle. Vähemmälläkin olisi pärjätty, mielestäni niistä on konkreettista hyötyä lähinnä käyntirattaalla. Mutta enemmän on enemmän, ja ainakin tässä kellossa ne on laadukkaasti toteutettu.

Jousikotelo siltoineen paikoilleen, rataskoneistoa kasaamaan.

Rataskoneiston silta paikoilleen. Pidän ETA:n telkihakaratkaisusta, jousi on helppo asentaa ja ruuvia haan kiinnittämiseen ei tarvita. Näiden päälle tuleva telkiratas pitää kokonaisuuden paikoillaan.

Ankkuri paikoilleen ja toiminnan tarkastukset ja öljyämiset.

Liipotin paikoilleen.

Koneisto ympäri, ja veto- ja osoitinasetuskoneistoa kasaamaan.

Päivyrin siirtoratas, kiekko ja sen kohdistin paikoilleen.

Loput rattaat ja peitelevyt paikoilleen, uusi fuulioprikka runnoutuneen tilalle.

Katsotaan tässä kohtaa tarkistuskoneesta, miten kello oikein käy. Tässä alkuarvot suoraan huollon jälkeen, taulu alaspäin. Käynti on vahvasti edistävä, keskiö on pari millisekuntia pielessä.

Ensin spiraalin ulkopääntolppaa kääntämällä keskiö kohdalleen, sitten rukkanastoja siirtämällä käynti hieman maltillisemmaksi. Olen näihin lukuihin varsin tyytyväinen, mutta tilanne heti huollon jälkeen ei kerro koko totuutta. Öljyt etsivät vielä hieman paikkaansa koneistossa. Tästä johtuen esim. heilahduskulma usein hieman kasvaa huoltoa seuraavina päivinä, ja tästä johtuen rukkaustakin voi hieman joutua säätämään. Ja kuten usein todettu, mekaaninen kello käy eri tavalla asennosta, lämpötilasta ja jousen vetomäärästä riippuen, joten koneen näyttämä numeroarvo tarkkuudesta ei todellakaan ole 1:1 kellon tarkkuus käytössä.

Taulu ja osoitinsetti paikoilleen.

Uusi lasike paikoilleen ja kello kuoriin. Mielestäni siroine kuorineen ja nuoliosoittimineen oikein tyylikäs vintage-kello.