Gustav Becker -Seinäkello

Blogin aiheena tänään hieman totuttua isomman mittakaavan korjaustyö. "Bekkeriläinen" on varmaan jokaiselle kellosepälle tuttu kapine, ja Suomesta löytyvien seinäkellojen joukossa sieltä arvostetuimmasta päästä, eikä syyttä. Tämä yksilö oli käynyt edellisen huollon jälkeen jo useamman kymmentä vuotta, mutta alkoi nyt viimein takeltelemaan. Ikuisesti ei Beckerkään toki ilman huoltoa kävele, joten katsotaan mitä on tehtävissä.

Ensimmäisenä poistan koneiston kaapista, ja sitten poistuvat pohjien takapuolella olevat osat, eli käytännössä ankkuri siltoineen ja jatkovarsineen, sekä lyöntivasara. Niiden alta löytyy pohja, ja siinä onkin silmällä havaittavaa kulumaa ja likaa.

Tilanne taulun puolella on hyvin samanlainen. Likaa on ainakin riittämiin. Ruuvit ja kartionastat irti, ja osat pois.

Toinen pohja irti, ja rataskoneistoa tarkastelemaan. Suonet (=narut, joissa punnukset roikkuvat) on joskus korvattu jollain punotulla siimalla. Varmasti toimiva ja kestävä ratkaisu, mutta korvaan ne kuitenkin alkuperäistä vastaavalla suonella, jota on vielä saatavilla.

Rattaat pois. Laakereissa on paljon likaa ja pikeentynyttä öljyä.

Kummankin punnuksen talja koostuu koko joukosta osia, jotka on luonnollisesti purettava puhdistusta varten.

Ankkuri on myös likainen, ja kynsissä on jo melkoisesti kulumaa. Graham-käynti on myötähampaiskäyntiä tehokkaampi ja tarkempi, mutta vastaavasti myös haastavampi säädettävä ja korjattava. Palataan tähän myöhemmin.

Bekkeriläinen osissa. Tässä vaiheessa kello menee esipesuun, jonka jälkeen alkaa varsinainen kunnostus.

Korjaus alkaa akselitappien kunnostuksella. Tässä käyntiratas kiinni kärkisorvissa tapin kiillotusta varten. Tappi lepää mustan muovisen tuen hahlossa, ja se voidaan sitä vasten kiillottaa käyttäen kiillotusviilaa, ratasta luonnollisesti samalla pyörittäen.

Tappi on taas kunnossa. Rellin hampaiden välissä vielä erittäin hyvin pinttynyttä törkyä.

Akselitappien kunnostuksen jälkeen alkaa laakerien läpikäynti, joka seinäkellojen kohdalla onkin yleensä se työläin vaihe. Materiaalit näissä Beckereissä ovat erittäin hyviä, joten supistan vanhat laakerit mieluummin kuin asennan uudet. Ensin vanha laakeri supistetaan terästölkillä...

...jonka jälkeen se suurennetaan kartiokalvaimella oikeaan kokoon...

...ja lopuksi viistetään terävät kulmat pois kolmikulmasyventäjällä, ja viimeistellään öljykuppi pyörösyventäjällä. Ja sitten toistetaan nämä toimepiteet pariin kymmeneen kertaan, tarkastaen ratasjuoksut ja välykset vielä jokaisen kohdalla.

Sitten korjaamaan käyntiä. Ankkurin kynnen kohotuspinnat ovat melkoisen kuluneet.

Ruuvit irti, ja kynsi pois ankkurista.

Kynsi kiinni tasohiojassa. Kahdella säätöruuvilla ja lasilevyyn verraten saan haettua kohotuspinnan oikeaan kulmaan hiomista varten.

Itse hiominen tapahtuu tinalevyn päällä timanttitahnaa käyttäen.

Kunnostettu kynsi. Sama toistetaan luonnollisesti toiselle kynnelle. Tämän jälkeen kynnet takaisin paikoilleen, ja käyntiä säätämään. Eli haetaan kynnet oikealle syvyydelle ankkurista, ja säädetään akselietäisyys oikeaksi.

Pohjat olivat sen verran härskissä kunnossa, että loppupesun jälkeen käsittelen ne vielä kevyesti käsin kiillotustahnalla, jotta saan tummumat pois ja koneistosta hieman edustavamman näköisen.

Taljat uusine suonineen kasaan, ja rataskoneistoja kasaamaan.

Lyönnin vivustot menossa kasaan.

Valmis koneisto takaa.

Koneisto valmiina puhdistetussa kaapissa. Kello sää käydä näin ilman taulua muutaman päivän, jotta lyöntikoneistossa mahdollisesti ilmenevät viat ovat helpommin diagnosoitavissa.

Sinistetyt teräsosoittimet näyttävät myös astetta siistimmiltä pesun jälkeen.

Taulu ja osoittimet viimein paikoillaan. Beckerin perinteinen emalitaulu on siinä mielessä mukava, että jos sitä ei kaltoin kohdella, emali pysyy kirkaana ja kauniina vuosisadasta toiseen. Lika on kovasta emalista helppo myös puhdistaa ilman suurta pelkoa taulun vahingoittumisesta.

Becker on kovatöinen kello korjata, mutta yleensä sen arvoinen. Graham-käynti yhdistettynä punnustyyppiseen voimanlähteeseen ja laadukkaisiin materiaaleihin tuo yleensä tarkan ja kestävän lopputuloksen. Tämä yksilö on noin sata vuotta vanha, ja toivon mukaan kestää vielä toisen mokoman.