Seiko 5 Automatic

Vuonna 1963 Seiko julkaisi ensimmäisen "Seiko 5" -mallinsa. Alunperin tämä numero viisi nimessä tarkoitti, hieman lähteestä riippuen, viittä ominaisuutta.

-Diashock (Iskusuojalaite)

-Diaflex ('katkeamaton' jousi)

-Kaksoispäivyri

-Automaattikoneisto

-Vesitiivis kuori

Joissakin lähteissä listaan sisältyy nuppi klo. 4:ssä sekä epämääräisesti määritelty 'kestävä' kuori ja ranneke. En kommentoi, mikä on lopullinen totuus. Seiko on joka tapauksessa tehnyt 5-sarjaan kelloja, jotka eivät oikein sovi kumpaankaan totuuteen, mm. yksinkertaisella päivyrillä varustettuja kelloja, kronografeja, ja hetkellisesti ilmeisesti jopa kvartsimalleja. Nupin sijainti vaihtelee myös, mutta kello neljässä oleva upotettu nuppi on se ehkä klassisin vitos-seikon ratkaisu.

Seiko 5 muodostui hyvien ominaisuuksiensa ja edullisen hintansa vuoksi menestystarinaksi, joka jatkuu vielä nykyäänkin. Allekirjoittaneen elämään Seiko 5, ja sen mukana mekaaninen kello yleensäkin, tuli alle kymmenvuotiaana, kun sain sukulaiseltani lahjaksi jostain tälle eksyneen Vitosen, jota tämä juttu käsittelee. Kello palveli enemmän tai vähemmän päivittäisesti kymmenisen vuotta, kunnes kiinnostuin kelloista laajemmalti, ja hankin muita. Kello sai luonnollisesti tuona aikana melkoista kyytiä, ja välillä muunmuassa hinkkailin kaikella 12-kesäisen innolla pahimpia naarmuja kuoresta ja rannekkeesta karhunkielellä ja hiekkapaperilla. Lasi luonnollisesti säröytyi myös jossain vaiheessa. Mutta kaikenkaikkiaan kello kesti hienosti, ja toimi moitteettomasti. Tästä minulle jäikin takaraivoon melkoinen kunnioitus tätä merkkiä kohtaan. Lopulta kello jäi kuitenkin lopullisesti laatikon pohjalle.

Päätin kuitenkin, että vanha sotaratsu on saatava uudelleen käyttöön, ja tätä ennen noin 20v vanhalle kellolle on huolto ehdottomasti paikallaan. Kellossa on myös lasinen takapohja, ja tämän läpi olikin pikkupoikana koneiston toimintaa hauska ihmetellä.

Koneistona tässä kellossa, kuten vitosissa usein, on Seikon oma kaliberi 7S26. Tämä koneisto oli laajassa käytössä Seikon edullisemman pään automaateissa 90-luvulta viime vuosiin saakka, ja sen nykyään laajalti korvanneet 4r ja 6r -koneistot perustuvat hyvin pitkälti tähän samaan koneistoon. Ja 7s itse on suoraa jatkumoa 70-luvun 7000-sarjan koneistoista. Ja Seikon lisäksi tätä koneistoperhettä käyttävät lukemattomat pienemmät merkit. Melkoisesta menestystarinasta voidaan siis puhua. 7s jatkokehitelmineen ei tarjoa kaunista viimeistelyä ja suoraan tehtaalta käynnin säädötkin ovat usein aika 'sinne päin', mutta kestävä luotettava se omien kokemuksieni mukaan kyllä on.

Puran ensin pois vetopainon ja automaativedon räikkärattaan.

Tämän jälkeen kello pois kuorista. Taulu ja osoitinsetti eivät ole käytössä kärsineet.

Koneiston ympärillä on tiukasti kiinnitetty muovirengas. Päivyri on varsin tyypillisen Seikomainen.

Päivyrin peitelevy on kiinni kolmella tavallisella lattapääruuvilla, ja yhdellä aivan minimaalisen pienellä ristipääruuvilla. Ristipäät ovat kellonkoneistoissa äärimmäisen harvinaisia, en tiedä miksi Seiko on kokenut tämän tarpeelliseksi.

Pikavauhtia koneisto osiin. Rataskoneisto on varsin yksinkertainen. Jousikotelon päällä oleva tikku on telkihaka. Mukavan yksinkertainen toteutus aiheesta.

Kotelossa näkyvät eletyt vuodet. Jousi ei tule ehjänä kotelosta, joten tilaan uuden.

Puhtaan koneiston kasaus alkaa uuden jousen asennuksella.

Pohjaan kiinnittyy ensin keskiratas siltoineen.

Toinen tämän koneiston erikoisuus. Nuppikoneisto kasaantuu koneiston puolelle. Ihan mukava järjestely. Lipsautan tässä vaiheessa myös koneiston muovirenkaan paikoilleen.

Ennen rataskoneiston kasausta pitää muistaa kasata ja öljytä rataskoneiston vastakiviasetelmat, sekä kiinnittää siltaan automaattivedon välitysratas C-klipsillä.

Rataskoneisto kasaan, välyksien tarkistukset. Telkiratas paikoilleen.

7S:n ankkuri on omintakeisen näköinen.

Ankkuri paikoilleen, ja sitten käynnin öljyämiset. Seiko-teksti on muistutuksena painettu koneistoon riittävän monta kertaa.

Liipotin paikoilleen laakerit öljyttynä. Kello käy.

Taulun puolen rattaita kasaamaan.

Päivyriin liittyvät muovirattaat paikoilleen. Onnistun tässä vaiheessa laittamaan viikonpäivän pikasiirtorattaan nurin päin, korjaan sen vielä myöhemmin.

Päivyri valmiina.

7S:ssä ei ole tauluntolpan ruuveja, vaan taulun jalat painuvat koneiston muovirenkaassa oleviin reikiin. Tämä riittää hyvin pitämään taulun paikoillaan.

Pesen kuoren ja vaihdan lasin. Sitten koneisto paikoilleen. Viimeisenä loput automaatin osat.

Puhtaana ja uusilla öljyillä kohti seuraavia vuosikymmeniä!