VIITASAARI-KORUN TARINA

Viitasaari-korun kaunis tarina 

Joku löysi sen Sorolammen rannalta, kivisen valinmuotin yli sata vuotta sitten. Ymmärsi onneksi arvon ja toimitti sen Kansallismuseon kokoelmiin vuonna 1895. Liekö kadonnut entisajan korumestarilta vai hylätty tarpeettomana. sitä kukaan ei tiedä. 

Ensio Tyyskä juoksi sodan jälkeen pikku poikana samaisen lammen rannalla, iloisena ja huolettomana. Lammen rannalta löytyi jotain, joka kiinnitti pienen pojan huomion; järvimalmia ja poltettua hiekkaa. Se saattoi olla merkki samaisen korumestarin työstä. 

Kului taas vuosikymmeniä. Vuonna 2012 viitasaarelainen harrastaja-arkeologi Pauli Salonen marssi Kello ja Kulta Wiisariin mukanaan kuva valinmuotista. Hän tunsi Ensio Tyyskän ja tämän vaimon Asta Rossin, kellosepänliikkeen omistajan, ja arveli, että kuva saattaisi kiinnostaa. 

Ja kiinnosti, etenkin Astan ja Ension vanhinta tytärtä Paula Tyyskää. Syntyi unelma valaa muotista koru. Yhteistyö Kalevala Korun kanssa alkoi ja vuonna 2015 kesän kynnyksellä julkistettiin Kalevala Korun kanssa Viitasaari-koru. 

Kaunis tarina, jossa on symboliikkaa Viitasaarelle. Korunkantajat kulkevat saman tähtitaivaan alla kuin korumallin kenties satoja vuosia sitten tehnyt korumestari. Ajat ovat erilaiset, mutta samanlaiset; mieltä askarruttaa mitä aika tuo tullessaan. Koru on kuin viestikapula menneisyydestä. Se kertoo ettei nytkään saa luovuttaa. On taas aika uskoa tulevaisuuteen. 

Korun henki elää vahvana Paula Tyyskässä. Hän muutti miehensä kanssa saman Sorolammen rannalle, josta muotti löytyi. Hän puhisee kiukusta, välillä seuratessaan asioita. Sanotaan, että kaikkien pitäisi muuttaa täältä pois Etelä-Suomen kaupunkeihin, ei täällä ole tulevaisuutta. On täällä tulevaisuus, hän sanoo, eikä täältä tarvitse muuttaa pois. Pitää tehdä paljon töitä unelmansa eteen. Minä en lähde täältä minnekään, hän jatkaa, minä uskon Viitasaaren huomiseen. 

- Esa Kilponen LomaSeutu 2015